Lyrics.camp

alkanu ajatella, että sairastan kaikkea, on joku kipu, jota en kuitenkaan paikanna, en ole varma, mihin sattuu tarkalleen, jonnekin rintaan suuhun silmään ehkä sydämeen Olen alkanu ajatella, että näenkin näkyjä, sinä olit äskön siinä, huoneessa on hämärää, en kestä enää yh

kulunut on vuosia, hetkiä niin monenlaisia Joita yhdessä koettiin, aamuun asti aina me juteltiin En niitä koskaan unohda, se oli ihan ainutlaatuista Nyt uusi aika alkaa saa, siis oikein hyvää matkaa (Matkaa, matkaa, matkaa, matkaa) Yhdessä saatte kulkea, toinen toisi

aikaa ootan vielä sua sitten on jo aika pyyhkii pois sun kasvot mielestäni Vähän liian kylmä ilta tänään hylättynä yksin tunnen sen ihon pinnalla taas Aivan turhaan toinen odottaa, toinen yössä jossain unohtaa miksi joku lauloi että rakkaus voitta

on tavallinen talo viiskytluvulta Jossa ruoka tuoksuu kotiovelta Eteisessä kengät kolmen kokoiset Mutta rakkaus ei asu täällä enää Toinen valitsi hyvän levyn soittimeen Toinen tapetin olohuoneeseen Illallinen kahdelle kynttilöiden valossa Silt

niin kiltti ja tuu viimeisen kerran mua halaamaan Kertomaan mitä kauheaa tein Tai jos on joku muu, joka sut saanut on ihastumaan Sanoisit edes kiitos ja hei Avaimetkin sä käteeni työnsit ja kaikille väitit: me rakastuttiin Sen nopeammin ei ois voitu mennä, mä tied

rikkaus oo rakkautta rikkaampaa rakkaus oo rikkautta rakkaampaa Jos rakkaus on suoraa ja rikkaus väärää kuka suoran säätää ja väärän määrää Ei tunne oo järkeä köyhempää köyhä on järki ja tunne käypää Jos tunne on suoraa ja järki väärää kuka jär

tumman äären jään Ja sua kaipaan niinkuin lapset kaipaavat äitiään Virta antaa elämän Kunnes niittää kylmin kourin elon kylväjän (Kerto) Niin vesi virtaa Ja se rakkaintain kantaa Niili, sun suudelmaas Kuolo oottaa saa Niin vesi virtaa taas Veren kasvoista värjää

tiedä paljoakaan maailmasta Et tiedä miksi siellä sekoillaan Et tiedä paljoakaan onnesta Löytyyks se kohdusta vai bingosta Kätes yhteen liität illoin ain Taivaasen pääset kai milloin vain Mut elämä vaatii sinut omaksensa kokonaan Ja kuolema vaanii, mut antaa vaania sen v

saisin menneen uudestaan luotas lähtisi en koskaan Ei, en etsisi kauempaa Vaan piti kiertää maailmaa nähdä kaikki mitä saada voin alla tähtien harhailin teillä pimeyden Taivaalla loistat kun musta on maa Voi kuinka sinua kaipaankaan Jos rakkaus on ikuinen ei aikakaan v

sanoo mä oon keijukainen, ne sanoo mä en totta oo Mä oon joku outo tulokas, uusi asukas, niin ne puhuvat Ne sanoo mä oon menninkäinen, en lihaa enkä verta oo Mul on vähän noidan kykyjä, velhonäkijä, niin ne puhuvat Mut vaikka mä uskon ihmeisiin, En taikoja tehdä voi Kun mua sat

on perkeleestä Lutherin kirkko on perkeleestä Lohkot ja lahkot on perkeleestä Liperit ja kaavut on perkeleestä Ylinouseva kvartti on perkeleestä Rankempi rokki on perkeleestä Rummut ja haitarit perkeleestä Euroviisut on perkeleestä Tiedän että Jeesus ym

oltiin aina yhdessä, jotakin suurta sä ja mä, olit enemmän kuin ystävä. Kun hän vei elokuviin sut, mua kaduttaa, etten sanonut älä ota häntä ota mut. Ihmiset istuu penkeissä muutama hetki jäljellä, rakkaus repii sydäntä, jos jollain on tätä liittoa jotakin vastaan niin puhua täyt

sorry, että lähestyn näin sairastui mun kundifrendi yllättäin en lämpöä löytänyt sydän kylmennyt, eikä elvytä rakkaus nyt. Jos lääke löytyy se kertokaa mulle, tehkää nyt mitä täytyy mun rakastetulle sai kuumeen, mitä mä nyt teen. Happee, hoitoo ja empatiaa mun kundi

lunta, hiljaiset kadut taakse jo jäänyt, on syksyn lohduttomuus. Muistojen virtaa, lapsuuden sadut Sanoma joulun on uusi mahdollisuus Joulu on taas, riemuitkaa nyt lapsi on meille tänä yönä syntynyt tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan uskon siemen n

yhden kerrallaan Sulkee rakkaus meidän haavoista Hellästi kursien kiinni Syvillä hengenvedoilla sinetöi toivo ne veran punaisilla ruusuilla Kuu heijastu jokaisessa peilissä loiste tähtien, monesta ikkunasta Tuoksusi jokaisessa solussa mun Muistoissa kosketus jo

yllä maan, hauta monien, maa punainen. Nummi verinen, sodasta välillä veljien. Mihin katosi rakkaus? Mistä lohdun saa hän, joka kaatuu miekasta ystävien... Ei alkaa vois aika toinen kauheammin! Haltiaa, vainajaa, makaa vierellään ihminen. Soturi, ystävä, vihollinen, Heitä

että valo vielä voittaa Uhmaa oraakkelin voimaa Synkän vastauksen saa Ja vaikka toivoo, et ois Suuri murhe pois Mutta näkee jo ennustuksen Kuolleiden (Kerto) Ei usko, ei toivo Ei auta rakkauskaan Tietäjää maan Sai tuskan, niin mustan Kun tiesi rakkaastaan:

syntymää kuin muut Vaan tuhkasta luotu on luut Tulta hengittää vaan on Ilman rakkautta niin rauhaton Valo viimeinen kuin ois kun saapuu Vie sydämen ja yöhön pois tummuu (Kerto) Vaaratar Niin jalkojensa alla Käärmeet kuolee Saapuu Vaaratar Ja hiuksiansa

tietä sateenmustaa Mielessäin vain kuva susta Kun soitto korvissani naurus soi Vaikka nään sut kanssa toisen Mielestäin mä saa sua pois en Silmiäs kai unohtaa en voi, en mä voi Miks mun täytyy aina jäädä yksin oottamaan Kyynelsilmät kuivaamaan Ilman sua kai mahdotonta

raakaa maisemaa Kuin talvihorroksessa harhailen Jonkun unta katsellen Hiuksia ja hampaita Elämä repii ja laittaa kulkemaan Yksin elämään ja kuolemaan Voiko maailmaa rakastaa Kuka meidät tänne loi Ja kuka väittää voi Ettei näe pelkoaan Kun laulu yössä soi

tekee kipeää niin monta kertaa olen joutunut kärsimään rakkaus vie mukanaan taivaasta helvettiin se taas mua houkuttaa mä en voi, mä en voi se saattaisi mua satuttaa mä en voi, mä en voi enkä mahda mitään mä olen vapaa halukas nauttimaan ja utelias kokemaan

värit meiltä haalistui, minne kauniit muistot hautautui? Sanat alkoi tehdä vankilaa, rakkaus hiljaa kuolemaa. Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten. Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa. Vielä yhden kerran hymyilen,

vain yhden valion Malliksi mun oman Julion Liian kauan jo kevyt ja kivetön On ollu mun vasen nimetön Vaikka oon hiljainen ja vähän pelokas Oon kärsivällinen ja nerokas Oon piilossa pitkään jo lymyilly Lemmenvehjettä valmiiks kyhäilly Ja tänää

kansa vaeltaa kohti jotain outoa onnelaa kohti jotain sellaista maailmaa jota ei ole olemassakaan Siellä ei pidetä vieraista vittu, siellä ei saa edes pieraista siellä kaikki sileiksi kaulitaan pohjaan palaneet ristiinnaulitaan Kenellä on valta vaatia

lentää yllä peltoaavan taivaalla kai kiurun laulu soi kuka korjaa sielun syvän haavan kuka hoitaasuuren surun voi yksin kulkee poika yksinäinen ilman ainuttakaan auttajaa kevät on vaan mieli allapäinen muistaa neitoa hän ihanaa Mutta katso vielä taivahalle

on tähän jälleen tultu Hyvä huonoksi muuttunut taas Miten hyvää täytyy saada Ettei haikaile sen parempaa Sama vanha itkuvirsi Täysin tyhjäksi vaihtunut taas Etsin sieltä, etsin täältä Jotain mikä ei kadonnutkaan Sain äidiltä kieleni Sain isältä maan Johtotähdek

varjot alkaa Helsinkiä halaamaan Mäkkärin vessassa tytöt sotamaalaa huuliaan Katusoittaja kauppatorin yhteyden saa kuulijaan IT-miljonääri kappelissa itkee kun talouden kupla puhkesi kukkaan Sataman yllä röyhkeä lokki tuntee tuulen siipien alla Väkimassa käv

ja satutettu sinua on monta kertaa Ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun Ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu Anna minun kantaa, auttaa Anna minun anna minun Anna minun tulla sun viereesi ja lohdutt

vielä kerran taaksesi Onko siellä jotakin Minne tahdot takaisin Nyt sun täytyy olla vahva ja varma Katso vielä kerran taaksesi Ei rakkaus oo sanoja Se on ruusut vuoteella Se on turvapaikka vahva ja varma Kumpikin näkee toisissaan Ne kohdat joista aikanaan Toinen lähtee murt

istui ikkunalla allapäin Ja puhalsi savurenkaan yöperhosta päin Hän teki retken eiliseen uudelleen Eikä perhonenkaan enää jaksanut siivilleen Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä Ja sitten näkemiin Voikaa hyvin aamun uutisiin Tyttö astui ikkunalta eteiseen Ja muisti siellä

ku jääpala mä sulan ku sä katot mua vaik koitan olla viilee Damn mama mä ihailen sun geenejä kyl sä tiedät sen Niin ku kissa liikun ylösalasin puussa riipun Mahtava fiilis mun mieli vapaa on Eiköhän just sillo Maailma huuda bingo Katon sua niin ku

nään sen kaiken, istun metrossa hiljaa Pikkulapset juoksee vaunun päästä päähän kilpaa Vilpitön riemu, jota harvoin näkee muissa Leikki jatkuu latvaan asti, oksat kasvaa puissa Murrosikäset vaununperällä kiroillaan Kuori niin pirun kova, mut sisin häpee vaan vikoja